Hyvästä mittaa

logo 2Mittaaminen vie ajatukset insinööreihin, ekonomisteihin, laskelmiin ja erilaisiin vempeleisiin.  Entä mikä on hyvinvoinnin vatupassi, ihmissuhteiden ph-mittari tai tulevaisuuden uskon koolaustunnistin?  Onneksi työkalupakin täyttäminen on alkanut: mm. laajan tukijoukon koonnut Hyvän mitta -hanke ja Sitran vaikuttavuusinvestointi-ohjelma tulevat auttamaan järjestöjä, yrityksiä, julkisia hankkijoita ja rahoittajia arvostamaan ja arvioimaan yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Paskasta ei saa parempaa mittaamalla 

Excuse my french, mutta näin napakasti naulankantaan eräässäkin koulutuksessa paukautettiin. Mittaamisesta ja vaikutusten arvioinnista pitäisi kiinnostua jokaisen, joka sanoo tuottavansa yhteiskuntaan jotakin hyvää. Mittaaminen on ennen kaikkea tapa varmistua siitä, että oman toiminnan tuotokset ja tulokset ovat jotain muuta kuin sitä itseään.

Tapahtuuko se mitä väität ja miksi? Millä edellytyksillä asetetut tavoitteet täyttyvät?  Pyllistätkö samalla toisaalle ja aiheutat ongelmia jossakin muualla?

Vinkkejä matkan varrelle  

Mitä pitäisi mitata?

  • Perusta mittarit vaikutusmalliin – onhan sellainen tehtynä, vaikkapa vaikutusketjun tai vaikutuspuun avulla?
  • Älä tee mitään, ennen kuin olet asettanut kristallinkirkkaan tavoitteen vaikutusten todentamiselle: Kenelle, miksi ja mitä olet tekemässä. Älä kerää tietoa jota kukaan ei käytä.
  • Yhteiskunnallinen muutos lähtee lähes aina yksilön käyttäytymisen muuttamisesta. Jotta muutos on kestävä, toiminnan pitää vaikuttaa ihmisen motivaatioon ja kyvykkyyksiin sekä antaa hänelle tilaisuus toimia toisin. Näiden elementtien olisi hyvä näkyä myös mittanauha
    ssa.
  • Aloita siitä mikä on toiminnan ja arvioinnin tavoitteen kannalta tärkeintä.  
hiidenkirnu
Joskus vaikutukset näkyvät hitaasti
  • Älä unohda prosessimittareita. Niiden avulla seurataan minkälaisia välittömiä muutoksia tapahtuu ja viekö päivittäinen toiminta kohti vaikutustavoitteita.

Miten? 

  • Aloita kokeillen ja riittävän rajatusti. Tee ja korjaa virheet nopeasti. 
  • Muutoksen todentaminen onnistuu esimerkiksi vertailuasetelmien, seurannan, tai ennen ja jälkeen -mittauksen avulla. 
  • Joskus (lue: usein) vertailukohta on haettava soveltuvasta väestötason tiedosta. Käyttökelpoisia lähteitä ovat mm. Tilastokeskuksen väestö-, tulonjako- ja vapaa-aikatutkimukset, THL:n indikaattoripankki Sotkanet ja toimintakyvyyn TOIMIA-tietokanta. Sektorikohtaisia, laadukkaita tutkimuksia ovat esimerkiksi Työterveyslaitoksen ja Eläketurvakeskuksen tutkimukset sekä Nuorisobarometri.
  • Tulosten ja vaikutusten rahallistamisessa voi alkuun auttaa THL:n Terveyden- ja sosiaalihuollon yksikkökustannukset -julkaisu.
  • Älä keksi pyörää uudelleen. Käytä edellä mainittuja tutkimuksia ja tietolähteitä tutkimusasetelmien, kysymyspatteristojen sekä kysymysten ja niiden vastausvaihtoehtojen mallina.
  • Yhdistele erilaisia tiedonkeruutapoja ja mittareita: subjektiivisia, objektiivisia, laadullisia, määrällisiä, seurantaa ja pistemäistä.

Vaikutusten arviointi ja mittaaminen on edelleen edelläkävijöiden hommaa. Edelläkävijät joutuvat rämpimään osin kartoittamattomassa maastossa ja raivaamaan tietä muille. 

Kun vaikutusten kysyntä saa vauhtia, se voittaa jolla on tavaraa hyllyssä.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *