Julkista rahaa jaetaan ylevien periaatteiden ohjaamana: kansalle halutaan hyvinvointia, alueille pito- ja vetovoimaa, elinkeinoelämään innovaatioita. Rahoitusprosessissa huomio kohdistuu kuitenkin jaettuihin euroihin ja toiminnan välittömiin tuotoksiin kuten tavoitettujen ihmisten tai organisaatioiden määriin. Miten kuilu kurotaan umpeen?

Hankkeiden, verkostojen, järjestöjen ja yritysten tukemiseen käytettyjen eurojen vaikuttavuus kiinnostaa yhä enemmän, ja samalla kasvavat rahoituksen jakajien paineet osoittaa, mitä tuella lopulta saatiin aikaan. Vastaukseksi vaikuttavuuden nälkään harvemmin riittää kunakin vuonna jaetun potin suuruus, rahoitettujen organisaatioiden määrä tai luettelo rahoilla tehdyistä investoinneista.  Mikään niistä ei vangitse vaikuttavuutta.

Kun kerrotaan vaikuttavuudesta, kerrotaan siitä mikä muuttui ja miten nuo muutokset saatiin aikaan.

VAIKUTTAVUUS HELSINGIN JÄRJESTÖAVUSTUSTEN UUDISTUKSESSA

Helsingin kaupungilla on alettu valmistella vaikuttavuusajattelun sovittamista osaksi järjestöjen avustustoimintaa. Tavoitteena on saada parempaa ja yhdenmukaisempaa tietoa siitä, minkälaista hyvää helsinkiläisten elämään avustuksilla tavoitellaan ja tuotetaan. Näin avustusvalmistelijoiden on helpompi arvioida hakemuksia ja perustella rahoitusta päättäjille. Ajan myötä avustusten läpinäkyvyys paranee.

Toinen näkökulma uudistukseen on, että rahoittajat voivat käyttää valtaansa vaikuttavuusajattelun levittämiseen ja syventämiseen. Vaikuttavuusajattelun opettelu kannustaa rahoitusta saavia tahoja tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintaansa: Tartummeko akuutteihin ja kipeisiin ongelmiin? Tavoitammeko oikeaa kohderyhmää? Osaammeko auttaa tai muuten viedä kohderyhmiemme asiaa eteenpäin? Vaikuttavuusajattelu kannustaa järjestöjä uudistumaan ja palvelemaan kohderyhmiään paremmin. Samalla järjestöt saavat tukea oman toimintansa vaikuttavuuden vahvistamiseen.

Vaikuttavuusajattelun avulla järjestötoiminnan merkitys saadaan esiin.

NÄIN PÄÄSET ALKUUN

Vaikuttavuusajattelun oppiminen ja soveltaminen avustusprosessissa vaatii kärsivällisyyttä niin rahan jakajilta kuin saajiltakin. Osaaminen rakentuu vaiheittain, ja kokeilut ovat hyvä tapa oppia lisää. Haimme vertailukohdaksi Helsingin kaupungin aloittamaan työhön tietoa siitä, missä muut järjestötoiminnan rahoittajat ministeriöistä hyvinvointialueisiin ja suurimpiin kaupunkeihin menevät . Huomioista hahmottuu neljä asiaa, joista kannattaa aloittaa:

1. Ennen kuin yhtäkään kriteeriä, ohjeistusta tai lomaketta on muutettu, määritelkää mistä puhutte, kun puhutte vaikuttavuudesta. Ja tehkää työ mieluusti yhteistyössä avustettavien kanssa. Vaikuttavuudelle ei ole yhtä yleismaailmallista määritelmää tai mittaria, joten se voi näyttää hyvin erilaiselta yleisavustuksissa, joilla tuetaan kansalaistoimintaa verrattuna ohjelmalliseen hanketyöhön, joka tähtää tietyn ongelman ratkaisemiseen.
2. Pyytäkää vastausta kysymykseen, miksi toimintanne on tärkeää? Liian harvat rahoittajat esittävät hyödynsaajille kysymyksiä toiminnan pontimena olevasta ongelmasta, ilmiöstä tai tarpeesta. Jo pelkästään se, että rahoitusta hakevat tahot joutuvat miettimään minkälaista ongelmaa ne pystyvät lievittämään ja keitä tuo ongelma koskee, voi parantaa toiminnan vaikuttavuutta.
3. Siirtykää tuotoksista muutoksiin. Moni sanoo keräävänsä tietoa vaikuttavuudesta (eli muutoksista), mutta pyytää listaamaan tuotoksia: montako tuolia, koulutuspäivää tai tapahtumaa? Lista tuotoksista jättää avoimeksi kysymykset siitä, mitä hyötyä niistä oli ihmisille tai ympäristölle, minkälainen jälki jäi ihmisten elämään tai yhteisön toimintaan.
4. Hyödyntäkää vaikuttavuusajattelua jo suunnitteluvaiheessa. Kun vaikuttavuutta on pohdittava jo hakemusta tehdessä, vaikuttavuus ohjaa suunnittelutyötä ja kannustaa suunnittelemaan tiedonkeruun hyvissä ajoin. Jos toiminnan tuloksista ja vaikutuksista kysytään vasta raportointivaiheessa, tai jos rahoittaja yrittää jälkikäteen tuottaa kuvan tietyn rahoitusinstrumentin vaikuttavuudesta, tuloksena on parhaimmillaankin varsin sirpaleista ja epäluotettavaa tietoa.

VAIKUTUSKETJU APUUN

Vaikutusketju on käyttökelpoinen tapa edetä vaikuttavuustyössä, sillä se ohjaa kertomaan minkälaisia muutoksia tavoitellaan, miksi niitä tarvitaan ja miten ne tuotetaan. Alla olevassa kuvassa on perusteltu, miksi vaikutusketju valittiin lähtökohdaksi myös Helsingin uudistuksessa. Vaikka vaikutusketju nimensä mukaisesti visualisoidaan useimmiten ketjuksi tai vuokaavioksi, tällä kertaa mielekkäältä tuntui valita sen muodoksi tähti (ks. kuva alla). Lue lisää vaikuttavuuden mallintamisesta tästä kirjoituksesta.

Helsingin kaupungin avustusuudistuksessa erityisen tärkeäksi nähtiin, että

• uudistuksen jälkeenkin järjestötoiminnan monimuotoisuus tunnistetaan ja huomioidaan,
• järjestöjen (ja kaupungin) hallinnollinen taakka ei kasva liikaa, ja että
• vaatimukset vaikuttavuuteen liittyen ovat oikeasuhteisia: on tärkeää, että myös pienet, uudet, vapaaehtoisvoimin tai muulla kuin suomen kielellä toimivat järjestöt pysyvät mukana.

Vaikutusketjun joustavuus auttaa näiden periaatteiden toteuttamisessa. Vaikka vaikutusketju muodostaa kokonaisuuden, sen osat tarjoavat kukin oman näkökulmansa toiminnan vaikuttavuuteen. Jo yhden tai kahden ketjun osan huomioiminen ja syventäminen voi vahvistaa toiminnan vaikuttavuutta jonkin verran – ilman että uudet vaatimukset tiputtavat osan porukasta kelkasta. Juuri tämän ajatuksen haluamme välittää tähti-metaforalla: Vaikutusketjua ei ole pakko sisällyttää uusiin lomakkeisiin kokonaisuudessaan, vaan luotaessa avustuslomakkeita osioita voi valikoida ja / tai yhdistää eri tavoin (ks. kuva alla). Vaatimuksia on mahdollista myös räätälöidä esimerkiksi haettavan avustussumman ja avustettavan toiminnan luonteen mukaan.

Maailma ei tällä tavalla edeten tule välittömästi valmiiksi, mutta paranee kuitenkin. Lisäksi se paranee tavalla, joka ei rajaa ulos pieniä, vapaaehtoisvoimin tai avustusjärjestelmässä toisella tai kolmannella kielellä operoivia toimijoita.

ENTÄ MITTARIT?

Aina kun puhutaan vaikuttavuudesta, nousee esiin kysymys mittareista ja vaikuttavuuden osoittamisesta mittaamalla. Näin tapahtui myös Helsingin uudistuksen valmistelutyössä. Vaikutusketjulla ja tähti-metaforalla pyrimme näyttämään, että vaikuttavuuden huomioiminen on mahdollista, vaikka resursseja vaikutusten mittaamiseen ei olisikaan. Kun pienillä resursseilla toimivia järjestöjä pyydetään laatimaan mittareita ja tekemään tiedonkeruuta, jolla ne saisivat muutoksista kiinni, työ jää usein puolitiehen. Itse tehdyt asiakaskyselyt eivät ole oikotie vaikuttavuuden osoittamiseen.

Järjestöjen velvoitteita mitata oman toimintansa vaikutuksia tulee kasvattaa hyvin harkitusti ja käytössä olevat resurssit huomioiden. Vähintään yhtä tärkeää on ohjata ja rohkaista toiminnan vaikuttavuuslähtöiseen suunnitteluun.

_________________________________

ⁱSuomessa järjestöjä rahoittavista tahoista pisimmällä lienee sosiaali- ja terveysjärjestöjä rahoittava STEA, joka on tehnyt kokeiluja ja kehittämistyötä vaikuttavuusajattelun äärellä yli kymmenen vuotta. Vaikka STEA on oiva vertailukohta, voi sen asettaman riman äärellä myös lamaantua. Sama pätee vuosikausia käynnissä olevaan valtionavustushankkeeseen, jonka tuloksena on syntynyt kymmeniä sivuja määritelmiä ja liuskan peittävä käsitekartta. Näiden pohjalta avustusprosessien uudistaminen niin, että pienetkin järjestöt tai yrityksen pysyvät mukana, voi olla hankalaa.